TamUA – 1993

Puheenjohtajaksi Erkki ”Nortti” Lehtinen.

Käyttöön otetaan ns. perhejäsenmaksu, joka muuttaa jäsenrakennetta, jäsenmäärä on nyt 731. Nuoren väen mukanaolo lisääntyy mm. kartingin myötä, aikuisten pikkujoulun aattona heille järjestetään erityinen lasten ja nuorten kuusijuhla.

1993 vuorossa on oma maskotti. Sen piirsi Mini Tonni-kuljetaja ja sarjakuvapiirtäjien Puupää-palkinnon voittanut Jyrki Paavola. Nimikilpailun jälkeen se sai kasteessa nimekseen Tamuli.

Tamuli hahmoa on näytellyt viime vuosina Esko T. Koiranen.

Kaanaassa saadaan päätökseen odottamaan kyllästyyneen karting-väen suururakka. Talkootyönä rakennettu 1070 metrin kartingrataa viimeistellään vielä avajaisten kynnyksellä, mutta Tero Palmrothin ja Kalervo Kummolan tuodessa avausnauhaa pitkin hohtavan mustaa asfalttia kaikki on valmista. Kaupunginvaltuutettu Reino Kanerva, Seppo Salminen ja Pekka Liimatainen vihkivät radan 8.8.1993 nauhan katkaisemalla. Rata otetaan käyttöön välittömästi ja vihkiäskierrokselle osallistuu 40 karting-autoa. Kartingkisan jälkeen käydään isolla radalla VII Super Cross, KCR SM-kilpailu.

Pistejää palaa tuttuun ympäristöön Pyynikille, Talvirallisprintille löytyy uusi mainio ”polku” Lempäälän Säijästä, Liigakarsinta jälleen OrSUA:n kanssa.

Ratakisoihin näyttää mieli palavan, West Coast Race Alastarolla on yhteistyökilpailu Turun UA:n kanssa, merkkiluokkien ja karting F-250 SM-kisan varikolla piipahtaa myös JJ Lehto.

Kilpa-autonäyttely Konela-Auton tiloissa on osa lukuisten järjestöjen luomaa liikennetapahtumaa. Kävijöitä 8000, arpamyyntiä oman nuorisotyön hyväksi ja ralliautoajeluttamista yleisölle Valion pihalla, sillä kerätään 6000 markkaa liikenteessä vammautuneiden lasten kuntoutukseen. Motor Racing Girliksi valitaan Taru Badji.

Jyrki Paavola synnyttää (kynällä) seuralle maskotin, se saa nimen Tamuli.

Kilpailijavauhtia pitää yllä Markku Kuusijärvi ottaen radalla PM- ja SM-mestaruudet.

1993 Pistejää ajettiin Pyynikin Urheilukentällä.

1993 Käyttöön tuli nykyinen muoto ”RC ja SS-luokan autoille”

Jälleen rata kateissa! Syyskuussa 1992 saadaan kaupungin päätös, ei asiaa Pyynikille. Kun muitakaan vaihtoehtoja ei ilmene, niin marraskuussa päätetään anoa Pyynikkiä vielä kerran. Kilpailunjohtajaksi lupautunut Erkki ”Nortti” Lehtinen kiertää hiki hatussa liikuntalautakunnan, ympäristölautakunnan, poliisin ja eri virkamiesten pakeilla sillä tuloksella, että aikaisena joululahjana, jo joulukuun alussa, saadaan tieto LiVin kanssa käydyistä neuvotteluista ja syntyneestä sopimuksesta, jolla Pyynikin Urheilukenttä on Pistejään suorituspaikka v. 1993 – ja myös siitä eteenpäin. Eräs ehto on, että Tampereen UA hankkii vakuutuksen kentän pinnoitteen vaurioitumisen varalle.
Näin Pistejää palaa kotiin, mutta perinteisenä iltakilpailuna sitä ei nähdä, ja ajankohtakin on kuukautta totuttua aikaisempi, sillä kisa ajetaan sunnuntaina 7.2. alkaen klo 13.
Ennen tätä, jos luparumba oli hikeä pintaan nostattanut, niin se ehtii vielä monta kertaa vaihtua viluksi, niinä viiltävinä pakkasöinä, jotka kuluvat jäädytystalkoissa letkulla vettä kentälle lorotellen. Kisasunnuntai on kuitenkin talvisen aurinkoinen, joten yleisö kiittää ja saapuu runsaslukuisena paikalle. Sille tarjotaan täysipainoinen kisa, Härmän Jorma Viitalan VW 411 voittaessa. Tampereen Seppo Allénin ahdistelemana.