1952-1953 Sorsapuiston ajot

Kuvassa Englannin Rodney Nuckey johtaa Sorsapuiston ajoa hirmunopealla Cooper-Bristol autolla vuonna 1953.

Sorsapuiston Ajot järjestettiin Tampereella kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta v.1952 oli ikäänkuin kenraaliharjoitus ja yleisöäkin vähänlaisesti. Seuraavana vuonna tahti oli kuitenkin toinen, kilpailut onnistuivat hyvin ja rahaakin tuli. Kilpailun järjestäjinä toimivat silloinen AK eli Autoklubi ja Hämeen Moottorikerho ja ne olivat arkena järjestetyt iltakilpailut.

On keskiviikko 13.5.1953, kisat on ajettu ja viisi tyytyväistä kaverusta, Harry Saaristo, Veikko Veisman, Heikki Mustonen, Pertti Peltonen ja Olli Järvelin, nojailevat Teurastuslaitoksen seinään. Juttu luistaa, kisat ovat onnistuneet, rahaa tuli, sunnitellaan jo seuraavan vuoden kilpailuja – entistä suurempia. Paikalle sattuu AK:n edustaja, joka puheet kuulessaan toteaa, että eihän teillä rahaa, ne kuuluvat AK:lle. Juridisesti näin onkin ja rahat tilitetään Autoklubille, Helsingiin. Ei edes minkäänlaista tappiontakuurahastoa jätetty järjestäjille.

Helsingissä on kuitenkin perustettu 18.2.1953 Urheiluautoilijat-niminen yhdistys ja siihen kohtelustaan kimpaatuneet tamperelaiset päättävät heti liittyä. Mm. edellämainituista kaikki Peltosta lukuunottamatta. Kuitenkin jo samana iltana, 13.5.,heitetään ilmaan ajatus myös oman, tamperelaisen  yhdistyksen perustamisesta. Ajatus kehittyy kunnes se kypsyy toteuttamiskelpoiseksi kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Tampereen urheiluautolijat perustetaan 29.11.1956.

Olli Järvelin muistelee.

Asser Wallenius 30-luvun maineikkain tamperelaiskilpa-ajaja.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alkoi autoja ja moottoripyöriä ilmestyä myös Tampereen katukuvaan. Se sai joidenkin kilpailuvietin heräämään tälläkin urheilun alalla, joskin vaatimattomissa puitteissa”.

Heti 20-luvun alussa tamperelainen veneilyalan yrittäjä Lauri Riutta oli moottoriurheilijain harvalukuisessa joukossa yksi ylitse muiden, voittaen miten tahtoi lähinnä raviradoilla ajetut moottoripyöräkilpailut. Pyörät olivat Harley Davidson ja Indian merkkisiä.

Perimätieto kertoo Riutan lupautuneen näihin, lähinnä näytösluonteisiin kilpailuihin vain, mikäli hän saa itse valita mitä jaetaan kilpailun ensimmäisenä palkintona – luonnollisesti täyshopeisia esineitä tai arvokasta käyttötavaraa.

Riutan kohtaloksi tuli 40-luvun lopussa mustasukkaisuusmurha Näsilinnankadun ja Satakunnankadun kulmatalossa.

Kolmikymmenluvulla (1932) alkoivat Pyynikin Ajot, moottoripyörien mittelönä.

Saman vuosikymmenen alussa luistelijanakin menestystä hankkinut Asser Wallenius oli ensimmäinen varsin kuuluisa tamperelainen kilpa-ajaja. Hän työskenteli Autokauppa Oy:ssä (myöhemmin Autokauppa ja Tehdas Oy). Varsinainen nousu kilpailu-uralla alkoi Ford V-8 autojen maailmanlaajuisen voittokulun myötä.

Vuonna 1934 Asser Walleniusta pyydettiin kokeilemaan autojen soveltuvuutta Pyynikin Ajoihin.

Pyynikin huima rata osoittautui tällä kertaa kuitenkin liian kovaksi haasteeksi.

Heti ensimmäisellä kierroksella, sen puoli välissä, nykyisen hotelli Rosendahlin kohdalla olevassa, vasemmalle kaartuvassa mutkassa auto osui kiveen. Kaarteen väärinpäin oleva kallistus petti Asserin harkintakyvyn.

Kolmekymmenluvun lopulla Asser Wallenius jätti Tampereen saatuaan siirron Helsingin Fordille varaosatarkastajaksi. Wallenius kilpaili menestyksekkäästi muutamia vuosia vielä sotien jälkeen, viisikymmenluvun alkupuolella. Aluksi edelleen Ford V-8 autolla, mutta parina viimeisenä kilpailuvuotenaan Allardilla. Eikä vanha taito ollut ruosteessa. Esimerkiksi vuoden -53 Eläintarhan ajoissa Wallenius sijoittui Allardillaan toiseksi yli kaksilitraisten urheiluautojen sarjassa, päihittäen mm. toisen sen ajan suomalaisen ”kovakasvon” SPJ Keinäsen.

——–

Sodan jälkeen, bensiinisäännöstelyn loputtua Tampereella ajettiin varsin mittavia liikennekilpailuja, samoin kuin suunnistus- ja tarkkuusajoja (ST, myöhemmin autosuunnistus AS). Näistä merkittävimmät olivat Näsijärven Ajo ja Pyhäjärven Ajo. Niissä reitti nimensä mukaisesti kiersi pääsääntöisesti mainitut järvet. Varsinkin Näsijärven Ajo, lokakuisena yökilpailuna keräsi loppuvuosina yli kaksikin sataa kilpailijaa.”

Tämä teksti on TamUA:n historiikistä 1956-1996