Kerhoilta rallin hengessä Turjankadulla

”Viime ajat tällä saralla on ollut hiljaista, mutta nyt tämä perinteinen toiminta on tarkoitus elvyttää”, totesi Markku Huhtanen toivottaessaan 26.5 kerhoillan osanottajat tervetulleeksi Turjankadun kerhohuoneelle.

Alun perin ilta suunnattiin uusille jäsenille, mutta ehkä uusi ympäristö oli vielä hieman vieras ja paikalle saapui pääasiassa pitempiaikaista jäsenistöä. Rallin hengessä edenneessä tilaisuudessa heille tarjoiltiin kuulumisia ja keskusteltiin niin MM-tason ammattilaistoiminnasta (Janne Ferm) kuin ralleista uran alkutaipaleelta (Aleksi Röyhkiö).

Janne Ferm

Nykyisin Pirkkalassa asuva Janne (36) on syntyperäinen tamperelainen ja tällä hetkellä ralliammattilainen Skodan WRC 2 tehdasteamissa Esapekka Lapin kakkosohjaajana eli ”kartturina”.

”Tämä kartturin homma on minun juttuni, koskaan en ole tuntenut vetoa ralliauton rattiin”, kuittaa 11 vuotta kakkoskuskin paikalta rallia luotsannut Janne.

Kipinä ralliautoiluun syttyi Jyväskylän Suurajoista, joita myös kartturina toiminut isä vei hänet ensimmäistä kertaa seuraamaan jo 3-vuotiaana ja sillä tiellä sitä ollaan. Yhteistyö EP Lapin kanssa vei AKK:n valmennusryhmän kautta yhä suurempiin saappaisiin ja Skodan tehdasteamin palkkalistoille.

Vuonna 2014 plakkariin ”tarttui”, julkisuudessa turhan vähän huomioitu rallin Euroopan mestaruus. Viime vuonna pari siirtyi MM-sarjaan, jossa Skoda kilpailee WRC 2-luokassa. Täältä oli kauden päätteeksi tuomisina MM-pronssi.

Entä vuosi 2016?

Janne kertoo: ”Tekemisemme määrittelee tehdas, jolle tärkeintä on merkkimestaruus, ei niinkään yksittäisen kilpailijaparin sarjamenestys. Ohjelmamme etenee yhden kilpailun eli seuraavan 9.-12.6. ajettavan Sardinian MM-rallin mittaisena, muusta ei ole kerrottu, emmekä saisi kertoakkaan.”

”Monte Carlon rallissa kävimme ”turistimatkalla” ns. omaan piikkiin. Se matka toi yleiskilpailun 9. sijan ja kaksi MM-pistettä, mutta koskemme olleet tehtaan ilmoittamia, WRC 2-pisteitä ei kertynyt. Näin toistaiseksi ainoat tämän kauden WRC2-pisteet ovat Ruotsin kolmossijasta heruneet 15 pistettä ja sarjan 11. sija. Sen lisäksi olemme rakentaneet sikäli tulevaisuutta, että kävimme jälleen omaan piikkiin nuotittamassa sekä Argentiinan että Portugalin.”

”Nykyisen rajatun harjoittelun aikakaudella nuotitus on luku sinänsä”, toteaa Janne ”erikoiskokeet videoidaan etukäteen. Näiden videoiden katselu ja erikoiskokeiden opettelu niiltä on olennainen osa kisaan valmistautumista. Yleensä nuotituspäivän päätteeksi käydään vielä läpi videoita. Koska myös lepo on tärkeää, ei kisaviikonloppuihin iltaglamouria mahdu, edes puhelimeen ei ole tapana vastata.”

Ammattilaisella on ammattilaisten murheet myös cateringin osalta. Sen ohella, että MM-kilpailuissa on säänneltyä missä syödään ja milloin, ruokapuolen asioissa on sanansa sanottavana myös teamin ravintoterapeutilla.

”Meillä se on ikuinen kädenvääntö siitä, ettei hän mitenkään hyväksy suomalaista tapaa syödä ruisleipää,” naureskelee Janne

Aleksi Röyhkiö

Aleksi on autourheilija jo kolmannessa polvessa, jonka vieläkin, kun pojan kisakiireiltä ehtii, kilpaileva Tero-isä muistetaan erityisesti F-Cupin kilpailijana. Aleksi onkin näitä ”bensalla rokotettuja” sillä ensimmäisessä rallissaan hän oli jo kaksiviikkoisena, mutta toisaalta, oman kertomansa mukaan, ajoi ensimmäisen kerran autoa vasta 13-vuotiaana.

Sammon urheilulukiossa opiskelevan Aleksin autourheilu-ura käynnistyi runsas vuosi sitten nuorten luokan rallisprinteissä, heti 15 vuoden ikärajan täyttyessä. Kun tahto oli perheen yhteinen, kisoja Saksasta hankitun Renault Clion ”plakkariin” kertyi jo aloitusvuonna kymmenmäärin.

”Palkkaa saava rallikuski,” vastaa Aleksi kysymykseen siitä mikä hänestä tulee isona. Joten hyvin sopi kuvaan, että vaikka ajokki siviililiikenteessä on Aixam-mopoauto, niin tänä vuonna käynnistyi ralliura juniori-SM:n kuuluvassa nuorten V1600 Cupissa. Kun lisäksi kisaohjelma sisältää nuorten luokan niin rallisprint SM:ssä kuin Future Cupissakin, kertyy kauden aikana startteja hyvinkin kolmisenkymmentä.

Isä-poika yhteistyön Aleksi kertoo sujuvan hyvin ja taloudellisia tukijoitakin on löytynyt, joskin siihen hyvin merkittävä osuus on niin isäpapan takataskulla kuin hänen aiemmilla suhteillaan.

”Lisää harjoittelumahdollisuuksia sitä toivoisi, nyt olemme mm. joitain kerhokilpailuja ajaneet”, summaa Aleksi ja jatkaa isän tukemana” kun taito kasvaa, nopeampaa nousua V1600:sta vaikka jonnekin R2:seen toivoisi. Minäkin joudun iän puitteissa tämän vuoden jälkeen ajamaan V 1600-luokassa vielä lähes kaksi kautta.”

 

Runsaan parituntisen kerhoillan päätteeksi todettiin, että kesän jälkeen, kun illat alkavat pimetä niin ”uutta matoa koukkuun” ja säännöllisistä kerhoilloista luodaan perinne.

OOVEE